Kesä

Ei koskaan kannata lopettaa etsimistä, sillä se, mitä etsit, löytyy aina vasta sieltä, minne viimeiseksi katsot

Klubin tahmea, limaisen makea tanssilattia imi kengänpohjia posket lommolla. Minulla oli varvassandaalit. En siis kyennyt pahemmin tanssimaan muutoin kuin kädet nyrkissä, niskaa taivutellen ja polvia joustaen. (ja mua ahdisti siellä vittu niin paljon ja en jaksais puhuu siitä tai selitellä tekojani, haluaisin valua verta solkenaan, kaikille klubeille ja ihmisten laitettujen hiusten päälle.....) Ei toimi ollenkaan, pitäisi lähteä. Olen kuitenkin henkisesti vaikeasti vammainen rääväinen tyttö, joten menin yksin baaritiskille ja otin kengät pois. Tulin iloisemmaksi silloin. Enhän minä ole koskaan tahtonut mukavuutta. Aina vain raakaa likaa ja runoutta. 

Olen polkenut pyörää koko reitteni pituudelta ja juonut hunajarommia koko vatsani vetokyllyydestä. Kaaduin hassahtaneena myös nokkospensaaseen ja soudin yksin kauas saimaan sydämeen. Minulle on laulettu, laula vielä vähän. Viime yönä maattiin siskon kanssa tuliummehtuneessa siirtolapuutarhamökissä yömyöhään ja puhuttiin rakastelemisesta - sen tahmeassa mielessä. Ja paluumatkalla vaatteet repeili piikkilankoihin ja oltiin aivan
sairaan avoimesti
 kuolleita              ja elossa
                           ja vaatteet hajalla
                                                            ja henkisesti hajalla

ja kotimatkalla