Tällä hetkellä minua kiinnosti takanani notkuva musta kaappi, täynnä LM:ää, Westiä, Bonusta, Mallua, Kenttiä ja Chesterfieldiä. Rapeaa herkullista tupakankukintoa, käärittynä herkkään, ohueeseen paperiin. Perhosen siiven ohuiseen. Kuinka kukaan on ikinä voinut kyseenalaistaa tupakan herkullisuuden. Tupakansavu on juuri se mitä keuhkoni haluavat! Pois minusta se köyhä kylmyys ja loskainen kolkkous, savu ja keuhkot ovat luotu olemaan yhdessä!
”Näin puhaltaa tuuli kun se sinua rakastaa", sanoin keuhkoilleni ja lohkaisin auki suurimman maxiaskin.
Oi olen niin uupunut! Kivikovat kivennäisvesikuormat olivat jumittaneet hartiat ja pienet niskasäikeeni, pullokoneen kitisevä rasva oli turruttanut aisteja jo riittämiin tänä lucid-unisena aamuna. Oikeissa töissä. Raapaisin grillisytykepalalla tupakkaani tulen, ja imin filtteristä savua kuin mustaa marjasmoothieta. Sydämeni höyrysi hetken. Ajatukset liukastuivat. Puhalluksestani hiilidioksidisavu nousi nousemistaan yli rintani, sileytyneen otsani, sekä punertavien silmieni yli kaupan putkistokattoon. Nojauduin kassatuolissani taaksepäin mielihyvästä. Katkeilleet mustat hiuslatvani hipoivat avonaista tupakkahyllyä.
Kassalle tulee rikas keski-ikäinen nainen. Hän katsoo minuun surusilmin.
”Olet kaikki mitä aina tahdoin olla, takkuiset savuhiukset leteillä ja kaiken vaativa katse, katse joka leimuaa aamusta iltaan, läpi vapaatahtoisen päiväaikataulun, jossa voi juoda hedelmädrinkkejä mihin aikaan tahansa, tietää mihin uskoo, on kauneimmillaan kännissä ja tuulessa, elää itselleen, pehmeille selkäfileilleen ja solisluilleen, nauraa täysillä ja polttaa chesterfieldiä supermarketin kassalla.”
Huomaamaton vesi tipahtaa kumihihnalle. Ostoskori putoaa rysähtäen ja ostokset valuvat ja sulavat dalmatialais-kuvioiselle lattialle. Savu rakastaa keuhkojani ja keuhkoni savua, mitä pahaa siinä on.
Oven kilahdettua olen taas yksin. Tumppaan loppuun imetyn savukkeen kumisen liukuhihnan märkään kohtaan.
Viimeinen Siwa
Vodkapussy
Vein sinut kurvista sivuviistoon, sataman suistoon. Brunssilla tarjoltiin jauhoja¹, sokeriherneitä² ja luita³. Suuhun¹, nenään² ja kurkkuun³. Vitun kallis mascara valui jo menomatkalla, kämppis oli kännissä ja Helsinki märkivä haava. Illalla Vallilassa vastaan kävelevät naiset olivat jalkoineen jänteviä ja honteloita, tahallaan tyylikkään rumia ja siksi olemukseltaan aggressiivisia. Niillä oli majoneesia huulipunana ja iPhonet käsissä. Otin omani esiin, vuoksi leikin.
- Venytä minua, send- Mitä? send- Oho, send- Kohta, send- Oh, send
Kesä
Ei koskaan kannata lopettaa etsimistä, sillä se, mitä etsit, löytyy aina vasta sieltä, minne viimeiseksi katsot
Klubin tahmea, limaisen makea tanssilattia imi kengänpohjia posket lommolla. Minulla oli varvassandaalit. En siis kyennyt pahemmin tanssimaan muutoin kuin kädet nyrkissä, niskaa taivutellen ja polvia joustaen. (ja mua ahdisti siellä vittu niin paljon ja en jaksais puhuu siitä tai selitellä tekojani, haluaisin valua verta solkenaan, kaikille klubeille ja ihmisten laitettujen hiusten päälle.....) Ei toimi ollenkaan, pitäisi lähteä. Olen kuitenkin henkisesti vaikeasti vammainen rääväinen tyttö, joten menin yksin baaritiskille ja otin kengät pois. Tulin iloisemmaksi silloin. Enhän minä ole koskaan tahtonut mukavuutta. Aina vain raakaa likaa ja runoutta.
Olen polkenut pyörää koko reitteni pituudelta ja juonut hunajarommia koko vatsani vetokyllyydestä. Kaaduin hassahtaneena myös nokkospensaaseen ja soudin yksin kauas saimaan sydämeen. Minulle on laulettu, laula vielä vähän. Viime yönä maattiin siskon kanssa tuliummehtuneessa siirtolapuutarhamökissä yömyöhään ja puhuttiin rakastelemisesta - sen tahmeassa mielessä. Ja paluumatkalla vaatteet repeili piikkilankoihin ja oltiin aivan
sairaan avoimesti
kuolleita ja elossa
ja vaatteet hajalla
ja henkisesti hajalla
ja kotimatkalla
Illan hella
Levitin punaista voita alahuuleeni ja katselin sinua, kun piirsit paksulla tussilla luomiisi viirut. Istuit kylpyammeen reunalla. Minä olin peilin edessä. Tämä yö ei ole niin yksinäinen, kun katselen sinua siinä reunalla. Puetaanko kauniit alusvaatteet ja riisutaanko konvehteja kuoristaan ja ahmitaanko niitä. Jooko joo. Vielä jos saisin toivoa, niin kylpisitpä minusta viime kuukaudet pois.
Ok. Juoksin kylpyhuoneesta vaatekomeroon, pakoon sinua, ja nauraen loksautin oven lukkoon. Riisuuduin ja laitoin koristeelliset alusvaatteet päälleni, nyöritin ja kiristin ne hyvin. Kuulin kun kävit makuuhuoneessa laittamassa Slayerin soimaan ja leikkasit jotakin keittiössä. Tutkin katseellani vaatehuoneemme pursuileva hyllyjä. Kaikki oli sekaisin ja ryppyistä, mutta valikoima oli laaja. Kirkasta ja mustaa, turkista ja nahkaista, farkkua ja pitsiä. Otin varastamasi nuhjuisen vintage-paljettimekon ja vedin sen niskani yli kiinni ihooni. Sekoitin hiuksiani ja avasin oven.
Trash metal on niin kiihkeää. Sopii sinulle. Kun silmät suljettuina ja kädet ojennettuna venytellen keinut tiskipöydän edessä. Jäätelösiivut sulavat ja tanssit pää taakse ojennettuna.
::..:Katso. Varastit tämän mekon kun olimme yöllä kaupungilla. Muistatko.
::.::Muistan. Illan hella on kuumenemassa, oot mun lemmikki, älä sano mitään.
Tulit vaarallisen lähelle ja riffi nuoleskeli tuhmasti. Kätesi kävi kylkeäni rajaamassa mutta palasi sitten veitsen kahvalle, ja nostit jäätelöä tehosekoittimeen. Suuresta ikkunasta näkyi kapea kaupunkimme tie. Minulla oli hiipivä aavistus, että joko jotakin liian hyvää, tai jotakin liian pahaa, oli iskemässä elämään. Ei ollut aavistustakaan, mikä olisi järkevintä tehdä. Ilta oli niin kutsuva, enkä muistanut mitään menneiden kuukausien tunnepölystä. Ei elämällä ole päätä ei ole häntää. Tämä on nyt uni, johon vaivun. Tehosekoitin teki meille pirtelöä, maistoit sitä sinikyntisin sorminesi. Sinulla oli musta löysä mekko, niin syvälle uurrettu että kylkiluusi siinsivät uumaasi kohden näkyvästi. Kuvottavan kaunis.
::..:Niinkö haluaisit?
::.::Niin sinut haluaisin.
Kaadoit minulle pirtelöä, ja kysyit, mitä haluaisin tehdä. Haluaisin heijastaa videotykillä seinällemme kaitafilmi-videoita ja kuunnella lisää musiikkia. Istua viereesi vihreälle vakosamettisohvalle ja koskettaa reittäsi vahingossa. Ennen kuin olen taas ahdingossa. Sitten kääntää projektorin heijastuksen sinun ihoosi ja katsella filmiä pitkään, niin kauan, loppuratkaisuun saakka ja lopulta suudella päähenkilön sankaria sinun vatsaltasi.
Luontoni
Elämä on komediaa sinulle joka ajattelet! Tragediaa minulle, joka tunnen. Viime viikkoina on ollut välillä kovin vaikeaa. Äkkikuolemia pään sisällä, niin kuin käänteisiä orgasmeja. Pahanolon räjähdyksiä. Sellaista, mitä laiha tyttö tuntee, ahmittuaan voita ja croisantteja monen päivän paaston jälkeen. Sellaista elokuvahahmojen kasvoilta paistavaa masennusta, kohtauksessa jossa aurinko paistaa niiden naamojen päälle. Sellaista mitä esiteinit tuntee kadehtiessaan life-style-bloggaajien huijauksia. Mutta tunteet on ihan ok.
Eräs yö päätinkin olla kuuntelematta isäni kuuluisaa ohjetta ”uni paras lääke on” ja kirjoitin listan. (Isäni sanoi unen auttavan kaikkeen, siksi surullisissa aamuheräämisissä on aina maximaalinen määrä vereslihaa ja ahdistusta.) Mutta
Kirjoitin listan niistä huolistani. En yksinkertaisista huolista, vaan ripsiliimalla sarveiskalvoa kirvelevistä, monimutkaisista huolenkurisista verkostoista minun takkutukkani alla. Sellaisia, jotka saavat vajoamaan hiljaisuuteen ja elämän pilaantumaan. Listassa oli kymmenisen monirivistä kohtaa, ja pakottauduin hiljaa, käheällä äänellä, sana kerrallaan kertomaan sen suullisesti eräälle kultaiselle ilosielulle seinäni takana. Se oli ihaninta ja kauneinta hetkeen. Niin vitun vaikeaa. Se oli kasvua. Yöllä näin unta teurastamosta ja seuraavana päivänä olinkin onnellinen ja janoinen.
Pidän tällä hetkellä kovin paljon Helsingin teurastamo-alueesta. Pidän huumediilereiden bongaamisesta metrolaitureilla ja heidän surullisista ja ahnaista katsekontakteista. Pidän pyöräilemisestä. Höyläsin äsken juustohöylällä käteen ja panikoiduin veren tulvasta. Kaikki tiskikipot todellakin täyttyivät verestä. Vaikka käteni on siteessä, pidän siitä kuinka se sopii paitaani ja lakanoihini. Pidän siitä, etten nypi enää kulmiani niin paljon. Aion esiintyä pian. Tykkään myös seksikkäiden tyttöjen katselusta, sillä silloin koen voimaa tietäessäni, että minäkin olen tyttö. Taivaalla on pilviä ja tänään kaikki otetaan kerralla, tänään kaikki, otetaan kerralla.
