Viimeinen Siwa

Tällä hetkellä minua kiinnosti takanani notkuva musta kaappi, täynnä LM:ää, Westiä, Bonusta, Mallua, Kenttiä ja Chesterfieldiä. Rapeaa herkullista tupakankukintoa, käärittynä herkkään, ohueeseen paperiin. Perhosen siiven ohuiseen. Kuinka kukaan on ikinä voinut kyseenalaistaa tupakan herkullisuuden. Tupakansavu on juuri se mitä keuhkoni haluavat! Pois minusta se köyhä kylmyys ja loskainen kolkkous, savu ja keuhkot ovat luotu olemaan yhdessä!
”Näin puhaltaa tuuli kun se sinua rakastaa", sanoin keuhkoilleni ja lohkaisin auki suurimman maxiaskin.
Oi olen niin uupunut! Kivikovat kivennäisvesikuormat olivat jumittaneet hartiat ja pienet niskasäikeeni, pullokoneen kitisevä rasva oli turruttanut aisteja jo riittämiin tänä lucid-unisena aamuna. Oikeissa töissä. Raapaisin grillisytykepalalla tupakkaani tulen, ja imin filtteristä savua kuin mustaa marjasmoothieta. Sydämeni höyrysi hetken. Ajatukset liukastuivat. Puhalluksestani hiilidioksidisavu nousi nousemistaan yli rintani, sileytyneen otsani, sekä punertavien silmieni yli kaupan putkistokattoon. Nojauduin kassatuolissani taaksepäin mielihyvästä. Katkeilleet mustat hiuslatvani hipoivat avonaista tupakkahyllyä.
Kassalle tulee rikas keski-ikäinen nainen. Hän katsoo minuun surusilmin.
”Olet kaikki mitä aina tahdoin olla, takkuiset savuhiukset leteillä ja kaiken vaativa katse, katse joka leimuaa aamusta iltaan, läpi vapaatahtoisen päiväaikataulun, jossa voi juoda hedelmädrinkkejä mihin aikaan tahansa, tietää mihin uskoo, on kauneimmillaan kännissä ja tuulessa, elää itselleen, pehmeille selkäfileilleen ja solisluilleen, nauraa täysillä ja polttaa chesterfieldiä supermarketin kassalla.”
Huomaamaton vesi tipahtaa kumihihnalle. Ostoskori putoaa rysähtäen ja ostokset valuvat ja sulavat dalmatialais-kuvioiselle lattialle. Savu rakastaa keuhkojani ja keuhkoni savua, mitä pahaa siinä on.
Oven kilahdettua olen taas yksin. Tumppaan loppuun imetyn savukkeen kumisen liukuhihnan märkään kohtaan.