Viimasauna, Suomen sää

Maisemasta näkyy läpi. Kaupungin laita on höyrysauna kylmällä höyryllä. Hiekotushiekka rahisee ja loskajäästä näkyy läpi. Harmaa autojono viettää pois päin kodista, ison tien yli ja mustanvihreän kuusiaidan reunaan jne. Ne kohdat loskasta, jotka eivät ole jäätyneet, lätsäävät ja roiskuttavat sylkeään kansalaisten kovetetuille kengänkärjille. Mikäli paljasta ihopintaa näkyy, se on puutunut. Oksistot ovat kuorittu ja takutettu ja rivitalot ovat sulaneita jäätelötiiliä. Kaikki on kaikille samaa. Harmaakastiketta ja koivujen risuja. Liian kireitä lävistyksiä. Maatuvaa märkää kohmeturvetta, askel rahisee. Puista näkyy läpi. Ikkunoista näkyy läpi. Ilmasta näkyy juuri ja juuri läpi. Maisema on viimasauna. 

Ainoastaan hahmosta ei näy läpi, hänellä on tuuhea lammastakki. Ainoastaan hänen värikkäät silmänsä ovat läpinäkyvät, kosteine kalvopatjoineen. Silmien ripsiä on silitelty ja huoliteltu. Kaiken kosteus irrottelee sormista laastareita. Iho on taas haavoilla, eikä lämmin, punainen veri sovi loskan tykö pulppuamaan. Ranskan terrori-isku sai nääs hahmon dermatillomanian taas puhkeamaan. Hän naksuttelee niveliään, samalla kun lätistelee eteen päin. Vaatteittensa alla se hahmo on katumaisemassa alasti. Liikennevalot ovat vihreinä. Hahmon suolaisa hikihelmi valuu kananmunan kuoren ohuiselta ohimoluulta leuan reunaan, siitä kiirii kaulan jänteisiin, ja vielä paidan sisään lämpimälle nudelle rinnalle. Iho on jännitteistä ja pinkeää, luitten kohdalta niin ohutta. Vielä minuutin hermostuttaa, mutta pian kaikki antaa periksi. Silmien kalvo alkaa väristä, eikä hahmo enää näe edessään olevasta maisemasta lävitse.